Seitsemäs luokka:
Olin yläasteelle tullessa tosi ujo, sillä tulin yksinäni kaveriporukastani urheilupuistoon, kun muut menivät naapurikouluun yhteiskouluun. Olin wannaberokkari, joka kuunteli HIMiä, My chemical romancea, Panic! At the discoa ja Good charlottea. Samaan aikaan kuitenkin kuuntelin hyvinkin suurella innolla suomiräppiä ja Cheek oli mun suuri idoli! :D
Sain uusia kavereita luokaltani ja myös rinnakkaisluokalta löyty koko yläasteen kestäviä ystävyyssuhteita. Olin tosi iloinen uusista kavereista, koska he olivat hyviä sellaisia. Sen tulin vielä näkemään. :-)
Niinkun ylläolevasta kuvasta näkyy, niin mursin käteni ja se meni samassa rytäkässä sijoiltaan, siis kyynerpää. Mulla olis ollu kahen päivän päästä kisat ja olin tietysti aivan shokissa ja paniikissa. Mietin jopa, että treenaisin ja menisin kisoihin murtuneella kädellä, kun leikkaus olisi kuitenkin vasta päivä kisojen jälkeen. Se ei luonnollisesti käynyt valmentajille ja lähdin kannustamaan tyttöjä kisamaton reunalle :-)!
Kahdeksas luokka:
Kasiluokalla musta tuli kaamea wannabepissis...En muistele lämmöllä näitä aikoja :D! Olin puolen vuoden treenikiellossa, mutta kävin tunnollisesti jokaisia treenejä katsomassa ja tsemppaamassa heitä syksyn kisoihin. Pyörin ripariin asti täysin samojen ihmisten kanssa ja minulla oli hauskaa :D Värjäsin myös hiukseni blondeiksi ja kävin isoveljeni ja äitini kanssa Portugalin Algarvessa ja äidin kanssa Roomassa lomailemassa! :-)
Yhdeksäs luokka:
Riparin jälkeen halusin olla kiltimpi, parempi koulussa ja päästä lukioon. Olla siis omasta mielestäni parempi ihminen, vaikkei minulla ollut hajuakaan mitä aikaisin tehdä tulevaisuudessa. Jaksoin sitä showta ehkä lokakuuhun asti, kunnes pillahdin itkuun tultuani ensimmäistä kertaa myöhässä kouluun sitten kasiluokan kevään. Itkin kotitalouden opettajalleni, etten halua pois yläasteelta, koska en tiedä mitä teen elämässäni, enkä osaa olla fiksu ja vastuuntuntoinen vielä. Voi, kun tulee sympatiat noita pieniä ysiluokkalaisia kohtaan, jotka ovat täysin samassa tilanteessa kuin minä olin silloin ja olen käytännössä nytkin....:)
Löysin yhdeksännellä luokalla aikalailla oman tyylini, josta ehkä selkein näyte on ylläolevasta kuvassa. Luonnollinen, mutta huolitellun klassinen. Toki se on muuttunut ja en aina tykkää pukeutua fiinisti, vaan siihen on tullut ripaus rentoutta ja joustavuutta kokeilujen muodossa. Taidankohan omistaa tuon poolopaidan vielä? Kaveriporukkani laajeni rippikoulun jälkeen, sillä aloitin seurakunnassa käymisen. Mutta onneksi samat ja vanhat hyvät ystävät pysyivät ja ovat pysyneet vieläkin! :-)
Opokeskuskustelut alkoivat ja panikoin kovasti, että pääsenkö opiskelemaan yhtään mihinkään. Onneksi tilanne ei ollut toivoton, vaan päätimme alkaa nostamaan numeroitani, jotta pääsisin joko Valkealan lukioon tai sosiaali- ja terveysalalle, joihin muuten pääsin kuin pääsinkin sisään, siis kumpaankin kouluun ;-)!
Leikkaisin ysiluokalla myös etuhiukset ja myöhemmin semmosen Isabella Holm -polkkatukan...:D Niistä hiuksista en muuten kuvaa pistä! :D
Loppujenlopuksi ysiluokka oli todella muutoskeskeinen vuosi. Kasvoin ihmisenä, minusta tuli herkkä taitelijasielu ja pääsin opiskelemaan, kaikesta huolimatta vaikka keskiarvoni oli yläasteelta päästessäni 7.0 :-) Selvisin, vaikka minulla oli todella rankat kolme vuotta. Kasvoin, vaikka halusinkin takaisin ala-asteelle. Löysin uusia ystäviä ja vahvistin vanhoja, vaikka luulin menettäväni senhetkisetkin ystäväni. Olin onnellinen, vaikka itkin enemmän kuin koskaan. Hymyilin, vaikka kyyneleet valuivat pitkin poskia.
Hahhah, toivottavasti saitte piristystä maanantaihin näiden kuvien avulla! :D Itseäni ainakin nauratti etsiskellä näitä kaksioiden syvyyksistä ja nolotti tsekata vanhat Irc-galleria kuvakansioni...:D
Millasia te ootte olleet yläasteikäsinä? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti