Brave

Mä oon aina ollu tosi sanavalmis. Mä puhuin joskus ummet ja lammet ihmisille mietteitäni ja sanoin aika rohkeestikkin mielipiteeni, mikä oli nyt jälkeenpäin aateltuna joskus tosi tyhmää mutta joskus taas älytön siunaus.

Mä vaikenin kaiken teini-iän kriisien ja ongelmien keskellä aika pitkäksi aikaakin. Menetin ikäänkuin ylpeyden itestäni, mietteistäni ja asioista jotka tekee minut. Häpesin menneitä, nykyisiä ja vielä varmuuden vuoks tulevaakin, etten vaan sano mitään tyhmää tai näytä tyhmältä. Musta tuli salakavalasti tylsähkö ja hiljainen uusissa ihmissuhteissa. Mulla kestää vieläkin kauan, että uskallan oikeesti olla sellainen mitä oon. Tää blogi on tosin aina ollut kanava "purkaa" mietteitäni, mistä oon tosi kiitollinen :-) Myös kaikkine pikkuvanhailuineni silloin 16 vuotiaana kun kirjoitin vanhaan blogiin paasauksen alkoholista ja sen käytöstä mikä nyt hiukan hymyilyttää...:-D

Olin tuolloin tosi hankalien aikojen keskellä, jolloin ongelmia riitti muille jaettavaks asti. Uskon, että useat tunnelukot, mitä mullakin on johtuu noiden aikojen kokemuksista. Oon tosi pitkään onneksi työstäny noita asioita ja sen huomaa esimerkiksi arkipäivän käyttäytymisessä, itsevarmuudessa, lavakarismassa ja siinä että luotan enemmän itteeni, kuin ennen luotin. Tää on niin siistiä! :)

Kuulin yks päivä Sara Bareillesin kappaleen Brave ja mulle lävähti vasten kasvoja se, että kuin kuoreen oon itteni sulkenu. Oon ollu aikasemmin aivan älyttömän avoin, rohkea ja oma itteni. Nyt viimeiset pari vuotta oon estäny itteäni olemasta minä, mikä suututtaa. Oon sulkenu itteni ikäänkuin kuplaan. En luota ihmisiin helposti, saatikka päästä heitä lähelle. En fyysisesti enkä henkisesti. Mulla on ehkä kahden käden sormilla laskettavana ihmiset, ketkä päästän "omiin pieniin piireihini" ahdistumatta. Tästä haluan päästä ehdottomasti irti!!! Tottakai on oltava jotkut rajat, mutta ei nyt ihan niin isoa reviiriä tarvita mitä mä oikeasti tarvitsen joskus, enkä ole ennen tarvinnut. Haluan siis mun kokonaisvaltaisen swagini takasin! :D

Mä olin ennen tosi avoin itelleni, pidin itsestäni ja en hävenny. Mä rakastin sitä, kun sain olla vapaasti ylpeä itestäni ja onnellinen siitä, että mä olen mä. Suomessa on usein tosi kielteinen näkemys siihen, että olis itsevarma ja rakastais itseään. Usein ollaan vaatimattomia ja katsotaan vähän nenän vartta pitkin jos joku on aidosti ylpeä itsestään eikä pidä sitä salaisuutena. Minusta tämä on typerää. Kaikkien tulisi olla avoimen ylpeitä ja onnellisia siitä, kuinka hyviä tyyppejä ollaan itessämme. Siitähän se paljon kuulutettu itsevarmuuskin lähtee, eli itsestään!

Eihän sitä itsevarmuutta tyhjästä nyhjästä! Jokaisen tulisi opetella irti ennakkoluuloista, oppia hyväksymään muita ja samalla itseään. Jokainen on mielestäni arvostettu ja hyvä sellaisenaan kuin on! Vaikka välillä ärsyttääkin tietyt ominaisuudet toisissa ja etenkin itsessään, niin niidenkin asioiden kanssa oppii elämään :-)! Avataan itsemme ja muut siis kuvainnollisesti häkistä ja annetaan jokaiselle itsevarmuutta muunmuassa kehumalla, kannustamalla ja tsemppaamalla toista. Ja etenkin myös itseään!

Kuunnelkaa vaikka nää parikymmentä biisiä tästä aiheesta ja miettikää, että kuulisitte ne sanat sanottavan just sulle, mulle ja kyllä varmasti monelle muullekin! Itse tykkään kuunnella tällästä henkistä swag musiikkia, kun saa sitä itsevarmuutta ja hyvää mieltä, mitä ei koskaan voi olla liikaa tässä maailmassa! :-) JUST BE BRAVE <3