We're all in this together Kouvola

Kirjoitan tätä tekstiä tällä hetkellä iltamyöhäisellä ja mieleni on hyvin surullinen

Tänään puolen päivän aikaan Kouvolan keskustassa sijaitsevassa Kouvolan yhteiskoulussa syttyi tulipalo, joka tuhosi koulun kokonaan käyttökelvottomaksi. Koulussa opiskeli noin 650 oppilasta, joista noin 300 on lukiolaisia. Henkilökuntaa on noin kolmisenkymmentä henkeä, ellei enemmänkin. Nyt nämä kaikki ihmiset ovat vaille paikkaa, minne mennä. Abiturientit tosin kirjoittavat evakossa läheisellä Lyseon lukiolla. Yläkoululaisille ei ole vielä varmistettu evakkopaikkaa, mutta itse uskoisin että heitä ripotellaan Kouvolan muihin kouluihin kunnes parakkikoulu järjestetään.

Itse asun Kouvolassa ja minulle moni erittäin rakas ja tärkeä henkilö oli tulipalosta pelastautunut ilman kaikkia arvoesineitään, ulkovaatteitaan ja jotkut jopa kenkiään ulos loskan ja harmaan pilvisen sään keskelle. No. Materia ei tällä hetkellä hetkauta, mutta onhan tällä viikolla tulossa penkkarit ja wanhjen tanssitkin. Ja vielä ensi viikolla alkaisi musikaalin näytökset, joiden lavasteet ja soittimet tuhoutuivat palossa, joka lähti liikuntasalista, jossa kaikkea näihin kolmeen tapahtumaan liittyviä asioita säilytettiin. Tämä tuntuu siis hyvin epäreilulta, epätodelliselta ja surulliselta, ainakin minusta.

Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että kaikki ihmiset selvisivät. Suurinosa selvisi alle kahdessa minuutissa, toiset hiukan kauemmassa ajassa. Kaikki eivät edes olleet koulussa tuolloin, mikä on aina vähemmän huolta. Tulipalo tuhosi koulun siis aivan käyttökelvottomaksi. Jos savu ja liekit eivät sitä tehneet, niin ainakin vesivahinko hoitaa loput. Koulu oli monelle rakas, täynnä muistoja ja paikka, jossa vietettiin parhaimmillaan 6 vuotta. Minulle koulu merkitsee aina Kouvolan parasta lukiota, hyvää opetusta ja mukavaa ympäristöä, johon sain tutustua monenkymmenen hyvän ystäväni kautta, sillä he opiskelivat kuusi vuotta kyseisessä opinahjossa. Niin yläkoulussa, kuin lukiossakin.

Juttelin eilen asiasta monen ihmisen kanssa. Huomasin etenkin sen hädän, turvattomuuden tunteen ja tiedottomassa tilassa olevuuden hädän, sillä monella ihmisellä meni kevät ja tulevaisuus aivan uusiksi.  Uskon, että monia harmittaa, kun asiat eivät menekkään pitkien suunnittelurupemien mukaan eivätkä hienot asiat toteudukaan. Uskon silti, että toivoa ei ole menetetty. Tuleepahan ikimuistoiset vanhojentanssit, penkkarit ja loppukevät, kun muistaa että koulu paloi ja mahdollisesti yhteishenki "viimeisestä taipaleesta yhdessä" kasvoi entisestään. Ainakin tälläisen kuvan san juteltuani tänä keväänä kirjoittavien abiturienttien kanssa, jotka ovat myös ystäviäni. Yläkoululaisilla saattaa asiat mennä hiukan uusiksi, sillä moni oli suunnitellut jatkavansa koulutaipalettaan yhteiskoulun lukiossa. Heistä paistoi eniten toivottomuus ja hätä. 

Tämän vuoksi kehotankin aivan jokaista auttamaan jokaikistä, jota tämä tapaus koskettaa. Auttamiseksi kelpaa vallan hyvin vaikkapa kuuntelu ja tuen anto. Tapaus jättää varmasti traumoja, pelkotiloja ja hätää monelle, vaikka jokainen selvisikin hengissä. Tähän sopisi mielestäni sanonta, että se mikä ei tapa, se vahvistaa. Ei aivan jokainen koulu selviä tämän mittakaavan onnettomuudesta, vielä ilman henkilövahinkoja. Jos pelastautumista oltaisiin viivytelty pari minuuttia kauemmin, olisi tilanne aivan toinen. Nimittäin savu, häkä ja muut palokaasut ovat tappavia myrkkyjä, jotka tappavat hyvin nopeasti. Se pari minuuttia on pieni aika ihmisen elämässä, mutta iso vaiva kun kyse on tulipalosta selviytymisestä. Miettikääpäs sitä...

Toivoisin, että vaalisitte entisen tai nykyisen koulunne muistoa, lähditte sieltä joko liekkien keskeltä tai pystyssä ja hyvässä kunnossa olevasta koulusta. Voin käsi sydämellä sanoa, että pidän henkilökohtaisesti Yhteiskoulua Kouvolan parhaana kouluna. Muistelkaa, katselkaa kuvia, nähkää yläaste tai lukioaikaisia ystäviänne ja vaalikaa hyviä muistoja tästä paikasta, joka tälläkin hetkellä savuaa. 

Pitää muistaa myös pitää itsestään huolta, kuunnella itseään ja levätä. Itse huomasin vasta aamuyöllä, että kappas, en ole syönyt enkä juonut koko päivän aikana mitään. Hätä, kiire ja huoli muista lienee "syypäänä" moiseen. Myös jos olet yhtä kova "muut ensin, sitten minä" tyyppi kriisitilanteissa, niin pysähdy ihmeessä myös itse kuuntelemaan ajatuksiasi, kirjoita niitä ylös muistiin ja juttele niistä jollekkin, kenen voit luottaa. 

Itse pystyin tuohon jälkimmäiseen vasta ilta yhdeltätoista, kun soitin avautumisen ja itkunsekaisen puhelun parhaalle ystävälleni, joka kirjoitti viime keväänä ko. Koulusta. Olimme molemmat hädissämme ja kummatkin myönsimme, että kyllä asia ahdistaa ja tuntuu epätodelliselta. Itse itkin kuin viimeistä päivää, sillä sain tiedon niin omituisesti ja siten, että en tiennyt onko kaikki, vain muutama vai ei yhtään kukaan kuollut. Itkin ja tärisin itsekseni, mutta "jouduin" kasaamaan itseni tunneiksi, sillä alkoi VG hallituksen skypepalaveri lähes heti kuultuani asiasta jonka jälkeen lähdin mekaanisesti keskustaan koulua katsomaan ja kriisipäivystykseen. Itku tuli ensi kerran koulun nähdessäni, sillä silloin asian todellisuuden tajusi ensi kerran, kun näki kuumuudesta posahtaneet ikkunat, savupilven koulun yllä, mustuneet seinät, romahtaneet kattorakenteet, ne monet paloautot ja toimittajat häärimässä itkevien ja ihmettelevien ihmisten ympärillä. Toden teolla romahdin ja aloin itkeä, kun näin koulussa opiskelevat ystäväni. Luojan kiitos he ovat elossa! <3

Haluaisin muistuttaa myös hiukan pinnallisimmista asioista, nimittäin kyseessä olevan koulun musikaali projektista. Tarkoituksena oli tehdä Disneyn High school musical. Sali, jossa musikaali esitettiin on palanut lähes maan tasalle lavasteet ja soittimet mukanaan, joten nyt yhteiskoulun lukio tarvitsisi apua. Musikaalia oli järjestämässä noin 120 henkilöä, joiden suuret unelmat, toiveet ja ideat ovat palaneet poroksi. Silti heillä on kaikki koreografiat hallussa, laulut mielessä ja taito esittää loistavaa näyttämötaidetta. Pyytäisin siis teitä liittymään Facebookissa Autetaan Kouvolan yhteiskoulua nimiseen ryhmään, jonka tarkoituksena on herättää projekti eloon ja saada musikaali esitettyä. Tarvitaan paljon käsiä, avoimia mieliä ja auttajia, jotta musikaali saadaan kasaan, vaikka myöhässä. Itselleni tämä on tärkeää, sillä monen ystäväni tarkoitus oli esiintyä musikaalissa, parin jopa aivan päärooleissa asti. 

Rukoilen, pyydän ja anon, että autatte hädässä kärsivää koulua, sen jokaista oppilasta, henkilökuntaa, heidän läheisiään ja ystäviään. Me olemme tässä asiassa samassa veneessä koko Kouvola! Tehtäisiinkö yhdessä hiukan hyvää? :)

Kuvat: Kouvolan sanomat, Iltasanomat, Iltalehti, YLE ja yhteiskoulun lukion omat sivut.