Relax, take it easy

Tänään viettelin aamua kaikessa rauhassa kotona, sillä olen työtön ja käytännössä kouluni käynyt. Tai no en mä mikään työtön ole, ei vaan tällä hetkellä voi olla työpaikkaa, kun pitää koulun 3 typerää opintoviikkoa saada jaloista pyörimästä ja valmistua, kunnes voin aloittaa kokopäiväisesti työt ja sanoa olevani lähihoitaja. Ja pidän muutenkin rästiin jääneitä lomia, mitä mulla ei ole ollutkaan sitten viime vuoden. Tai no jos ehkä 2 viikkoa yhteensä vapaapäiviä lasketaan lomaksi (jotka ei edes olleet putkeen)  :D!

Mutta asiaan; Vietin rauhallisen aamun kotona kissan ja hoitokoiran kanssa teetä hörppien, aamupalaa syöden ja rentoillen. Mulla on unirytmi päin persettä, sillä usein se menee niin että herään illalla ja nukahdan aamulla. Nyt päätin kuitenkin oikaista sitä ja "valvoa" iltaan ja käydä ihmisten aikoihin nukkumaan, enkä kymmeneltä aamulla. Voi olla, että treenit menee väsyksissä, tai sitten ei. Olenhan nukkunut makoisat 15 tuntia edellisenä "yönä"...Not so sweet, sanon minä :D

Ajattelin vielä käydä syömässä, Veturissa ja keskustassa. Pitäs myös käydä kirjastossa ja apteekissa. No, kivaahan tää on :-) Ärsyttää vaan, kun joka suunnalta kuulen tutun "...kun sulla ei oo ees koulua" lauseen vaikka onhan. Etäopiskeluahan tää on myös, mikä on hyvinkin jäissä, koska aineiston puute. Kiroan itteni, ku en kirjoittanu jokaista niiden kolmen opettajan lausetta muistiin :D Nyt on hyvä tehä portfoliota, kun en muista puoliakaa aiheista. No, iteppähän oon kuoppani kaivanu. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis! :D 

Yks juttu on myös, mitä oon pohtinu ehkä kaks vuotta. Nimittäin se, että mitä tehä sitäkin koulu on oikeesti loppu ja paperit kädessä, missä sanotaan että NYT saat harjoittaa ammattias. Mä oon tehny töitä jo 2,5 vuotta vanhustenhoidossa, johon aika pitkin hampain olis palattava, jos en keksi mitään työpaikkaa itelleni. Vanhustenhoito on tosi antoisaa ja ihanaa, mutta mä en haluais taas kokea työuupumusta, kun mun kiltteyttä käytetään hyväks siinä, että mut pyydetään AINA sijaiseks ja mähän suostun, vaikka ne tietää että kuolen väsymykseen ja työtaakkani alle....Ja myös sen lisäks mun selkä ja polvet sanoo tätä myötä poks. Tiedän, ei sais nostaa selällä, mitä en teekkää, mut mitäs teet kun ois nostettavana 120kg painava mies ja nostajia on kaks nuorta naista, joilla ei mitään bulkkilihaksia löydy. Tai kun ei saa nostaa selällä, niin milläs sitten kun pelkäät polves pettävän, jos nostat jaloilla?

Erikoistuin mielenterveys- ja päihdetyöhön, mistä tykkään. Oon hyvä auttamaan, luomaan mutkattoman yhteyden toiseen ihmiseen ja kuuntelemaan toisia. Siks ehkäpä mielenterveys osastolla olis kivaa olla. Vaikka ne potilaat on kirjaimellisesti välillä ihan sekopäitä. Huumorilla pärjää ja kylmällä päällä pääsee pitkälle.

Mut toisaalta rakastuin ihan älyttömästi kouluavustajan hommiin, missä olin viimesen harjotteluni! :-) Jokanen työpäivä oli ku unelmaa <3 Olisi siis tosi kivaa saada sieltäkin alalta lisää työkokemusta ja taitoa! :-)

Mutta mites sitten se, että mun unelmana on ollu jo salaa pitkään musiikkipedagokin tai muusikon opinnot. Tiedän, ne on aika eri levelillä mun amisopintojen kanssa, mut olisin valmis käymään vaikka musiikkiopintoja lisää, jollain vuoden musaopistokurssilla mitä on ympäri Suomea ja tekemään lisää töitä! Musiikki merkitsee mulle ihan älyttömästi, niin paljon etten osaa kuvailla. Moni ei usko mun taitoihin, mutta mä uskon. Eikä muiden uskoa välttämättä tässä tilanteessa edes kaivata.

Tai se, että opiskelisin sosionomiksi. Oon jo miettiny aikoja sitten koulutkii, minne hakea. Se olis myös mulle unelmaduunia. Sen avulla pääsis työskentelmään nuorten ja lasten kanssa, niinkuin haluaisinkii. ÄSH en tiedä!!!! Voikun joku vaa vois heittää arpaa ja sanois, että noin teet, ei muttia :D